Ylen Tiedeykkönen -podcastissa käsiteltiin suomalaista tutkimusta, jonka mukaan pellot sitovat hiiltä enemmän kuin aiemmin on luultu. Tutkimuksesta vastaa Ilmatieteen laitos, ja se on tehty yhteistyössä eri alojen tutkijoiden sekä viljelijöiden kanssa osana Carbon Action -kokonaisuutta.
Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksessa kehitettiin menetelmä, jolla voidaan arvioida pellon hiilitase aiempaa tarkemmin. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon hiiltä pelto sitoo ja kuinka paljon sitä vapautuu takaisin ilmakehään.
Hiilitase muodostuu käytännössä kolmesta päätekijästä:
- sadon mukana poistuva ja pellolle palautuva hiili
- kasvien yhteyttäminen eli hiilen sitoutuminen
- kasvien ja maaperän hengitys eli hiilen vapautuminen
Miten hiilensidontaa mitattiin?
Tutkimuksessa yhdistettiin useita tietolähteitä:
- satelliittidataa, jolla seurataan kasvuston määrää
- säätietoja, erityisesti auringon säteilyä ja ilman kosteutta
- pellolla tehtyjä mittauksia hiilidioksidin liikkeestä
Näiden avulla pystyttiin arvioimaan, kuinka paljon kasvusto sitoo hiiltä ja miten hiili liikkuu pellon ja ilmakehän välillä.
Lisäksi käytettiin niin sanottua pyörrekovarianssimenetelmää, jolla mitataan suoraan hiilidioksidin virtausta pellon yläpuolella.
Keskeiset tulokset
Tutkimuksen mukaan peltojen hiilensidonta voi olla aiempia arvioita suurempaa. Kun tuloksia verrattiin nykyisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin, havaittiin eroja eri kasveilla:
- vehnällä tulokset olivat lähellä nykyisiä arvioita
- ohralla hiilen sitoutuminen oli noin 40 % suurempaa
- nurmella hiilen sitoutuminen oli yli kaksinkertaista
- kesannoilla tulokset olivat myös selvästi suurempia
Tulokset perustuvat usean vuoden tutkimukseen ja eri menetelmien vertailuun. Arvioiden mukaan osa virallisista inventaarioista aliarvioi peltomaiden hiilensidontaa merkittävästi.
Mitä uutta menetelmä tuo?
Aiemmin peltojen hiilitaseita on arvioitu pääosin keskiarvojen perusteella. Uusi menetelmä mahdollistaa tarkemman tarkastelun:
- Tilakohtainen arvio – hiilitase voidaan laskea jokaiselle tilalle erikseen ja jopa yksittäisille lohkoille
- Ajallinen seuranta – hiilensidonnan vaihtelua voidaan seurata vuosittain ja kasvukauden sisällä.
- Parempi vertailu – menetelmä vertailee satelliittihavaintoja, sadon määrää ja pyörrekovarianssimittauksia, joten tulokset ovat luotettavampia kuin pelkkään satotietoon perustuvat arviot
Tämä antaa yksityiskohtaisemman kuvan siitä, miten pellot toimivat käytännössä.
Mihin tietoa voidaan käyttää?
Tutkimuksessa kehitettyä menetelmää voidaan hyödyntää useissa yhteyksissä:
- Viljelijät voivat seurata oman peltonsa hiilitaseita ja arvioida, miten lannoitus, viljelykierto ja peitekasvit vaikuttavat hiilensidontaan.
- Elintarvikeketju voi käyttää tietoa raaka-aineiden hiilijalanjäljen arvioinnissa ja tuottaa läpinäkyvämpää dataa kuluttajille.
- Kansalliset inventaariot saavat tarkempia lukuja peltomaiden hiilinieluista ja voivat päivittää laskelmat vastaamaan todellista tilannetta.
Lisäksi menetelmä auttaa seuraamaan eri viljelymenetelmien vaikutuksia pellon hiilitasapainoon.
Yhteenveto
Tutkimus tarkentaa kuvaa peltojen hiilensidonnasta ja osoittaa, että hiilitase voi vaihdella merkittävästi kasvin, lohkon ja vuoden mukaan.
Uuden menetelmän avulla hiilensidontaa voidaan arvioida aiempaa tarkemmin ja käytännön tasolla.